Runoja


 

Eilinen on satua

Huominen on tulevaisuus

Tässä päivässä on elämä.

 

”Uma”

 

 

 

Olimme tuolla Puurtilassa

kaloja hieman narraamassa.

Ei sieltä puuttunut ilokaan

huulta he heittivät kuin konsanaan

Ahvenet joutuivat pataan nyt.

Frisbee lensi taivaan tuuliin,

ken sen nyt saa on onnen Pekka.

 

”Uma”

 

Tunteista suurin on rakkaus

joka on sydämen voimanlähde

 

”Helena”

 

Kuinka kauan saan sun viestiä odottaa,

Tässä taitaa kohta vanhuus koittaa.

Tahtoisin sua suudelmin hellin,

näin rakastaa.

Tulit kuitenkin luoksein ja halauksin,

sun käsivarret tunnen mä uumillain.

Viel suudelman annat sä poskellein,

Jään jatkoa näin mä oottemaan

 

”Uma”

 

Luonasi on hauska viipyy,
hetken aikaa kerrallaan.
Olla näin nyt käsityksin,
haaveilla ja tunnustaa,
tunteensa näin saa.
Toisilleen rakkautta
antaa mitä kauneinta.

”Uma”

Niin pieneksi kasvoin ÄSKETTÄIN
Olit vaahteran lehdellä vierelläin…
Niin väljästi mahduin sekunnin rakoon,
kun aika ois antanut onnemme jakoon.

Lumme kukki, lokki kirkui, käki jossain kukahti
Oman kodin omaan sänkyyn,
joku autuaana nukahti.
”K”

On tupa rajakadulla
siellä huolet häviää, kun opas auttavainen on
Löytyy kahvit, pullat virvokkeet nälkään
Hengen ravinnoksi hyvän mielen saa.

Helena Paukkonen

Mielitupalaisille
Ruokolahden lintutorni 24.5.12

Silkkiuikku kaislikossa
yksinäinen joutsen ahvenruohikossa
lokkeja kivellä
sudenkorennon siivet värisevät
kahvit kiehuvat
makkarat paistuvat nuotiolla
tuuli kantaa tuoksut Ruokolahden ylitse

Marja L.

Kevät sipsuttaa tanssiaskelin
aurinko piirtää sillan vesien pinnalle
krookukset ja narsissit nousevat umpuistaan
linnut sirkuttavat
puut huojuvat tuulessa
metsässä mullan tuoksu

Marja L.

Grillijuhla

Tuvan pienet pirskeet kesäiset
Näin yhteen kokoo ystävät
Makkarat näin kaikki jaamme
sinapitkin laitamme ja päälle
kahvit juomme.
Ystävyys näin lujittuu,
täällä löytää ystävän

UMA

KUUNSILLALLA

Rannassa laulavat rastaat,
saan sävelet lauluuni sieltä,
kuunsillalla laulun mä teen.
Lemmestä kuiskivat haavat,
nuo puut uljaat ja rastaat,
laulavat laulua lemmen.

Uma

NÄIN KAUNIIN JÄÄPUIKON
SE KIMALTELI KAIKISSA VÄREISSÄ AURINGOSSA
TEHDEN MIELENI ILOISEKSI
OTIN SEN JA LAITOIN PAKASTIMEEN
KATSELIN SITÄ SIELLÄ JA SE OLI KUOLLUT
SE OLI LUOTU HETKEN ILOKSI KEVÄÄSSÄ
TUNSIN TEHNEENI PAHAA LUONNOLLE
SEN IHMEITÄ EI VOI SÄILÖÄ

PUUTARHANI ON RÄSISTYNYT
MIELENI MASENTUNUT
ON RYHDYTTÄVÄ TOIMEEN
ISTUTAN UUDEN IHANAN KUKAN
JA VAALIN SITÄ LOPPUELÄMÄNI

SUURI VARJO PEITTÄÄ ELÄMÄN EDESSÄNI
SE ON KUIN SYNAGOGAN ESIRIPPU
JOKA ODOTTAA REPEYTYMISTÄ
SEN TAKANA LOISTAA VALO
JA ODOTTAA IKUISUUDEN LÄMMITTÄVÄ TULI

OLEN HYLÄTTY KUIVUNUT TOIVOMUSLÄHDE
ODOTTAEN KOLIKKOA
JOKA SAA VEDEN VIRTAAMAAN JÄLLEEN

NUO KENGÄT OVAT NÄHNEET MONTA MAILIA
KUUMAA HIEKKAA JA ASFALTTIA
KASTUNEET VESISATEESSA JA RÄNTÄKELISSÄ
VARPAAT OVAT KIPRISTELLEET NIISSÄ TALVISÄÄSSÄ
NYT SAUMAT IRVISTÄVÄT EIVÄTKÄ NE ENÄÄ SUOJAA
NIIDEN ON TULLUT AIKA SIIRTYÄ LEPOON

Seppo Jolkkonen

Tumma yö, kulkee kanssani aamuun.
Päivä valkenee,itse olen yössä,tummana on sieluni.
Miksi yksin, aina yksin.Kuljen yössä,kaipaan sua.
Sieluni halajaa sinua,saat päivän paistamaan valoisan ja kirkkaan.
En enää yksin,vaan kanssasi kuljen,tulit vierellein.
Et pois sä lähde,olet aina mun rinnallain.

Uma

Mielituvan raamattupiirissä
on niin hyvä olla,
Jumalan edessä
Jumalan kuvina
ei ketään arvotonta.
Tuula & Raimo luotsaavat meitä
sanan aarteisiin
hengessämme joskus väsyneitä.
Me toisiamme tuemme,
kannustamme,
lauluin, rukouksin
Herraa ylistää saamme.
Onko parempaa
hetkeä elämässä,
kuin ystävät koolla
Jumalan edessä tässä.

Oili

  RUNO RAKKAUDESTA

Rakkaus, mitä se on?
Onko se haavetta vain,
Hetken kestävää,
tunteen paloa sielun hämärässä?

Uma

Kesä meni ja riemut sen mukanaan,
sain kokea mä jotain ihanaa.
Sun lempeä maistoin ja humalluin,
olit harhaa sä hetken kestävää.

Uma

Sit ko lähte uut alkku kohre,
Ota käpy pois kenkäst…
kaar vesi pois saappaast…
nost ämpär silmiltäs,
jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone…
Ol valone…
Ol pulune…

Älä lait kät sirkkeli,
älä purot kirvest kintuil,
älä unhota kotti avamei,
älä karota annettui sydämei.

Vie roskapussi mennessäs!

Heli Laaksonen

                                      Tie

                                       Viikot vierii, vanhuus kohtaa sinut ennen kuin huomaatkaan
Kuljet tiesi yksin, Olet silti onnellinen!

Uma


 Lähdit

 

                                                Lähdit kun nuori olit

on vuotenne laskettu päivälleen, jopa minutilleen.

Vasta elämään opit, olit iloinen varpunen.

Sinut tempaistiin pois, luo muiden menneiden.

Setäs ja taattoos viereen pääsit, ei vilua nälkää siellä,

on lämmin turvassa rakkaitten.

 

Uma
                                                   

Luonasi on kiva olla, kainaloosi käpertyä,
tuntea sun sydänäänet, turvallisuus syntyy näin,
kun oomme sylikkäin.

Tuntematon

                                                Syksyn kuolleet lehdet

Peittivät polkuni

lakaisin ne pois

Tieni aukeni

ja kuljin taas valoa päin

murheet katosivat

Tunsin miten rohkaistuin

ja varjot väistyivät yltäni

Seppo Jolkkonen